Info Akselin etusivulle MuistotMänttä
VALTA | ARKI | PALVELUT | VAPAA-AIKA
Kunta
Seurakunta
Seurapiirit
Työväenliike
 Ympäristö
Poliisi
Ympäristö

Paperiteollisuuden pioneeriaikoina ympäristönsuojeluun ei Suomessa juuri kiinnitetty huomiota. Innokkaana vapaa-ajan kalastajana G.A. Serlachius pyrki kyllä suojelemaan Mäntän vesistöjen kalakantoja liikakalastukselta, ja hänen tyttärensä Thyra oli Suomen ensimmäisiä luonnonsuojelijoita. Samaan aikaan Serlachiuksen tehtaat kuitenkin saastuttivat ympäristöä yhä enemmän.

Tilanne paheni Gösta Serlachiuksen ajalla, erityisesti sellutehtaan aloitettua toimintansa 1914. Pahimmillaan kalastus kävi Mäntän alapuolisessa vesistössä mahdottomaksi 60 kilometrin matkalla.

Mäntän alueella tehtaan saastuttamista alettiin kritisoida 1920-luvulla. Äänenpainojen koventuessa 1950-luvulta alkaen yhtiö alkoi tehdä isoja ympäristönsuojeluinvestointeja ja se velvoitettiin maksamaan korvauksia alueen kalastajille. Erityisen iso askel otettiin, kun Pättiniemeen valmistui mekaaninen vedenpuhdistuslaitos 1973.

Serlan ja Mäntän jätevesille tiukat rajat, KMV-lehti 21.2.1991

Mäntän tehtaat olivat kuitenkin yhä 1980-luvulla mm. hiukkaspäästöjen ja rikkidioksidin osalta yksi maan pahimmista saastuttajista. 1980-luvulla noussut vihreä liike jatkoi yhtiön painostamista. Mäntässä tunteet kuumenivat, kun toiset puhuivat työpaikkojen, toiset ympäristön puolesta. Samaan aikaan vesioikeuden päästörajoitukset kannustivat yhtiötä satsaamaan lisää vesien- ja ilmansuojeluun.

1990-luvulla tilanne parantui, kun sellutehdas suljettiin. Sulkemisen syynä oli osin nimenomaan se, että vanha tehdas ei enää sopeutunut uusiin suojelumääräyksiin. Nykyisin sekä Mäntän vedet että ilma ovat varsin puhtaat.


G.A. SERLACHIUS