Info Akselin etusivulle MuistotNokia
NokianvirtaYhteisöTuotteetOmistajat
IDESTAM | POLON

Polón

Eduard Ulrik Vilhelm Polón syntyi 16.6.1861 kruununnimismiehen poikana Nastolassa. Hän valmistui ylioppilaaksi Porvoon lyseosta 1880, suoritti oikeustutkinnon seitsemän vuotta myöhemmin ja sai varatuomarin arvonimen 1890. Valmistuttuaan hän toimi asianajajana Helsingissä, mutta hakeutui myös ylimääräiseksi esittelijäksi senaatin talousosastolle ja kanslistiksi vankeinhoitohallitukseen.

Polón avioitui kauniin ja musiikillisesti lahjakkaan Edit Ahngerin kanssa. Elämä oli tasapainoista ja sopuisaa lopulta kuusilapsisessa perheessä. Polónille, joka piti lapsista kovasti, tuotti surua pienen Artur-pojan kuolema sekä jatkuvaa huolta puolison heikko terveys. Edit Polón menehtyi lopulta vuonna 1915, jolloin Polón jäi yksin viiden oman ja neljän veljensä täysorvon lapsen katraan kanssa.

Eduard Polón oli perustamassa 1898 Suomen Gummitehdas Osakeyhtiötä, jonka toimitusjohtajaksi hänet nimitettiin. Tehdas päätettiin siirtää Nokialle vuonna 1904.

Toimiminen sortokaudella passiivisen vastarintaliikkeen eli kagaalin johtokunnassa pakotti Polónin luopumaan sinänsä vähäpätöisestä virastaan vankeinhoitohallituksessa. Samalla hän päätti luopua virkamiesurasta ja siirtyä liike-elämän, teollisuuden ja politiikan pariin. Hänet valittiin vuoden 1905 valtiopäiville porvarissäädyn edustajaksi. Näiden valtiopäivien tärkeimpänä tehtävänä oli laillisten olojen palauttaminen.

Vuonna 1916 Polón karkotettiin Tauno-poikansa kanssa Venäjälle, pieneen Tshuhloman kaupunkiin. Hän sai siellä kuitenkin tavata liiketovereitaan ja omaisiaan ja johtaa näin Gummitehdasta sekä valvoa sijoituksiaan etäältä.

Palattuaan Polónille tarjottiin vuorineuvoksen arvonimeä ja Hämeen läänin maaherran virkaa, mutta hän kieltäytyi näistä päättäväisesti.

Viimeisinä vuosinaan Polón suosi hyväntekeväisyyttä tehden huomattavia henkilökohtaisia lahjoituksia mm. työväestön avustus- ja eläkekassalle, Martta-Liitolle ja Viipurin sotilaskotiyhdistykselle. Erityisesti hän halusi muistaa kumitehtaan työntekijöitä lahjoittamalla heille vapaa-ajantalo Kerholan, jonka hän rakennutti omilla varoillaan. 1920-luvun lopun vaikeat lakkovuodet olivat huonontaneet ilmapiiriä paikkakunnalla. Ilmeisesti Polón halusi lahjoituksellaan myös vaikuttaa ilmapiirin parantamiseen.

Polón jätti marraskuussa 1929 Gummitehtaan toimitusjohtajan tehtävät lisääntyneiden halvausoireiden vuoksi. Hän seurasi kiinnostuneena Kerholan rakennushankkeen etenemistä, mutta ei enää jaksanut saapua talon vihkiäisjuhlaan keväällä 1930. Syksyllä saapui Helsingistä viesti hänen kuolemastaan.