Info Akselin etusivulle MuistotNokia
NokianvirtaYhteisöTuotteetTehtailijat
KOSKI | PAPERITEHDAS | KUMITEHDAS

Nokianvirta

Nokianvirta kuohui vuolaana Pirkkalan pitäjän sydämessä yhdistäen Pyhäjärven vedet Kuloveteen, edelleen Kokemäenjokeen ja sitä kautta mereen. Vesimassat syöksyivät kohisten päin rantakallioita niin että kallio tärisi. Toisinaan kosken kohina kuului Pinsiön kylään saakka. Polskivat lohet houkuttelivat kalastajia jo varhain pyydyksille. Koskivoimaa hyödynnettiin rakentamalla rannoille myllyjä. Viikin kartanon, Kankaantaan jakokunnan ja Nokian kartanon myllyjen lisäksi Laajanojan rannalle nousi Viikin kartanon kotitarvesaha. Emäkoski muistutti Imatraa, ja matkailijat hakeutuivat mielellään ihailemaan sen kuohuja. Viikin kartanon myllyltä oli rakennettu tätä varten näköalalaituri.

Lohitoe Nokianvirrassa Haaviston kohdalla.

Vuori-insinööri Knut Fredrik Idestam solmi vuonna 1868 vuokrasopimuksen Viikin kartanon omistajan C. G. Brakelin kanssa käyttöoikeudesta Emäkosken pohjoisrantaan ja veteen. Samanaikaisesti hän sopi Kankaantaan jakokunnan tilanomistajien kanssa pohjoisrannalla sijainneen myllypaikan luovuttamisesta tulevan puuhiomon käyttöön.

Samana vuonna Nokian kartano myytiin pakkohuutokaupalla omistajan, Adolf Törngrenin jouduttua vararikkoon. Jännittävä kilpahuuto käytiin Idestamin opiskelutoverin ja ystävän, silloisen senaatin kopistin Leo Mechelinin ja apteekkari G.A. Serlachiuksen välillä: vähältä piti, ettei Serlachiuksesta tullut Emäkosken rannan omistajaa ja suomalaisen paperiteollisuuden historia saanut toisenlaista käännettä.

Idestamin kiinnostus Nokianvirtaan ja Emäkoskeen johtui luonnollisesti vuolaasta virrasta, sillä puuhiomon prosessi vaati runsaasti vettä. Nokianvirran yläjuoksulta oli yhteys Pyhäjärveen ja sitä myöten aina Hämeenlinnaan saakka, jonne oli 1862 valmistunut rautatie Helsingistä. Lisäksi virran pohjoisrannalla kulki Tampereen ja Turun välinen maantie. Virran ylitse kuljettiin lautalla.

Nokia-yhtiön teollisuuslaitoksia 1900-luvun alussa

1868 iskettiin ensimmäiset lapionpistot puuhiomon rakentamiseksi. Ensiksi purettiin Kankaantaan jakokunnan ja Viikin kartanon myllyt. Tampereen konepajan eli Masuunin nuori teknillinen johtaja Herman Kaufman laati hiomolle piirustukset, joiden mukaan laitos saatiin valmiiksi seuraavana vuonna.

Nokianvirta kuohui rotkomaisessa uomassaan aina vuoteen 1971, jolloin Melon voimalaitos kahlitsi villit tyrskyt. Samalla veden pinta nousi lähes 20 metriä muuttaen radikaalisti nokialaisten vuosituhantista maisemaa.

Nykyistä koskimaisemaa hallitsevat paperitehtaan ja kumitehtaan punatiilisten teollisuuskiinteistöjen kokonaisuus, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi.