-->
ValkeakoskiTehdasYhtyneet Paperitehtaat
VESIMYLLYT | KANAVA


Kanava

Kahden suuren vesitien; Mallasveden ja Vanajaveden yhdistäminen toisiinsa kanavalla ei suinkaan ole yksittäistapaus. 1700 - luvulla keskusteltiin sotilaallisessa mielessä paljonkin Suomen liikenneyhteyksien parantamisesta kanavin. Vuonna 1797 julkaistiin Åbo Tidningar -lehdessä moniosainen kirjoitussarja, talouselämästä yleensä. Numerossa 21 kirjoittaja puuttui vesistöjen kanavointiin, englantilaisen mallin mukaan. Kirjoittajan nimeä ei löydy, mutta sisällön perusteella kyseessä on epäilemättä Anders Chydenius, uuden talouspolitiikan ensi airut maassamme. Valkeakosken virta koskineen oli este Längelmäveden ja Vanajaveden välillä. Putous pienemmissäkin koskissa oli suunnilleen puolitoista metriä.

Längelmäveden latvoille kehittyi 1800 - luvun alkupuolella sahateollisuutta. Puutavaran kuljetus Hämeenlinnaan eli Vanajaveden pohjukkaan tarkoitti sitä, että Apian virtojen yläpuolella tavara purettiin proomuista, kuljetettiin hevoskyydillä koskien alapuolelle yli kilometrin matka ja pakattiin uudelleen proomuihin. Proomut kulkivat omin purjein, joten kulku oli hidasta ja epävarmaa. Koskenruoppausohjelman mukaisesti Valkeakosken koskiuomia ruopattiin ja kivettiin vuosina 1819-1821, mutta varsinaisen läpikulkutien valmistumiseen meni vielä puoli vuosisataa. Vuonna 1865 Suomen Senaatti myönsi Walkiakosken kanavan rakennustöille 255,444 silloista markkaa. Samalla päätöksellä rautatien jatkamiselle Hämeenlinnasta Tampereelle myönnettiin 9.244,892 mk. Töiden mittasuhteet olivat siis hyvin erilaiset.

Valkeakosken kanava päätettiin kaivaa virtaa halkovan Myllysaaren pohjoispuolelle, Vähäkosken uoman viereen. Kanavaan tuli kaksi sulkukammiota, käsikäyttöisiä, samoin kuin kääntösilta. Kanava rakennettiin vuosina 1866-69. Sen vihki käyttöön Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg 2.7. 1869.

Valkeakosken kanavan rakentamisesta oli tuskin päätetty, kun perustettiin Wanajan Höyryalusyhtiö. Se hoiti sitten kanavan valmistuttua säännöllistä liikennettä Längelmäen latvavesien ja Hämeenlinnan välillä.

Veden korkeuden vaihtelut olivat ongelmana Valkeakosken kanavassa, saattoi kulua pitkiäkin aikoja, etteivät pienimmätkään alukset päässeet kulkumaan kanavan läpi. Ruoppauksia tehtiinkin tämän tästä.

Viime sotien (1939-1945) jälkeen vanha kanava 30-metrisine sulkukammioineen kävi liian pieneksi tehtaan uitoille ja uusi kanava lähes satametrisine kammioineen rakennettiin suuren kosken eteläpuolelle vuosina 1950-55. Valkeakoski oli lopullisesti valjastettu.

Massapuun uitot eivät uudessakaan kanavassa kestäneet kuin parikymmentä vuotta, sahatavaran vähäisessä määrin hieman kauemmin. Kehittyneen tieverkon myötä maantiekuljetusten nopeus siirsi nopeasti uitot historiaan.

klikkaa kuvaa
Tampereen museot/Vapriikki